Pikavisiitti Geirangerille Etelä-Norjaan
 Torstai 10.8.2006
Lämmin ja suorastaan helteinen sää oli hellinyt meitä motoristeja lähes koko kesän ajan ja Suomen maaperällä oli jo yksi takanakki lähes loppuunajettu.  Mutta miten tästä eteenpäin, kun oli tullut aika suunnata Norjaan moporetkelle. Matkasta vuonojen maahan oli jälleen unelmoitu koko talvi, oikeastaan heti edellisen norjanreissun päättymisestä lähtien. Erityisen mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi asian teki se, että nyt oltiin menossa kohti meille tuntematonta Etelä-Norjaa. Aikaisemmin retket olivat suuntautuneet lähinnä pohjoisiin osiin Norjaa, mutta huhut kertoivat etelästä löytyvän vielä hienompia maisemia ja paikkoja. Sinne siis ja äkkiä !
Kelit olivat olleet suosiollisia Suomessa ja hieman alkoi matkan lähestyessä jännittämään, kuinkahan kovat sateet odottavat Norjassa. Sielläkin oli ollut varsin kuivaa ja eihän mikään ikuisesti kestä. Jos nyt alkaisikin se sadekausi, juuri meidän matkan aikaan. Säätiedotuksia katseltiin ahkerasti ja näytti kuitenkin siltä, että melkoisen hyvää ilmaa olis luvassa. Hyvä niin, sillä sateessa pitkä reissu olisi ikävää, varsinkin kun tarkoitus oli leiriytyä teltoissa.
Kylläkin mökkimajoitukseen oltiin varauduttu, mikäli aihetta moiseen olisi.
Torstaiaamuna kello 9.00 starttasi kaksi kawaa kuskeineen ja kamoineen Kuivaniemestä tarkoituksena ajella pitkälle Ruotsiin päivän aikana. Torniossa vaihdettiin hieman valuuttaa, vaikkakin visa vinkui lähes kaikkialla. Ainoastaan lautalla tarvitsi konkreettisesti käteistä rahaa. Mutta hyvä on olla hieman sitä käteistäkin, mikäli sattuisi hukkaamaan kortit tai jotain muuta odottamatonta tapahtuisi.
logo
Valmiina, mars matkaan !

Ensimmäinen päivä oli helteinen ja matkanteko maittoi hyvin. Aluksi ajeltiin E4:sta kohti Luleåta. Parikymmentä kilometriä ennen Luleåta käännyttiin tiellä nro. 383 ja jatkettiin pientä ja oikeen mukavaa tietä kohti Bodenia ja sieltä tietä nro. 356 aina tielle nro. 94. Älvsbyn jälkeen pidettiin pieni tauko. Lämmintä tuntui riittävän ja pian oli jatkettava matkaa, jotta ei aivan sulaisi. Kuumuudesta ja kuivuudesta antaa hyvän kuvan sen, että seuraavana päivänä juuri Bodenin alueella syttyi Ruotsin historian suurimmat metsäpalot. Hmm... oliskohan se meidän notski ollut syynä moiseen siellä ruokapaikalla... :D No ei kai, koko matkan aikana ei tehty yhtäkään avotulta. Yksinkertaisesti oli liian kuivaa sellaiseen.
logo
Taukoilua helteessä

Arvidsjaurissa tankattiin ja matkaa oli kertynyt tähän mennessä 350 km Kuivaniemeltä. Kellokin oli jo iltapäivän puolella, joten matkaan mars, jotta päästäisiin joskus sinne Norjaankin. Nyt siirryttiin tielle nro. 45 ja suuntana Östersund. Tie oli aika hyväpintaista ja välillä ihan mukavaakin, mutta aikamoisen erämaan halki tuo Keski-Ruotsin pääväylä kulkee. Välillä pidettiin yksi tauko ja Vilhelmiinassa tankattiin jälleen. Matkaa oli tähän mennessä kertynyt 576 km. Siinä hieman mietittiin reittivaihtoehtoja vielä kun Etelään oli luvattu sadetta. Niinpä päätettiin ajaa vielä 45:sta Strömsundiin ja sieltä edelleen tie nro. 342 kohti Gäddedeä. Ilta alkoi hämärtää ja päätettiin pistää leiri pystyyn. Tien varrella olikin komeita järviä, joten siihen oli hyvä pysähtyä. Hieman katsottiin paikkaa, jotta päästiin näkösuojaan ja sitten vaan nukkumaan. Ensimmäiselle päivälle tuli matkaa 770 km eli ihan mukavasti. J
logo
Ensimmäinen yö järvimaisemissa

Perjantai 11.8.2006
Aamulla sitten satoi vettä vähän ja teltta kastui pakatessa. Eli nyt olisi hyvä olla kuivaa illalla, jotta saadaan teltat kuiviksi. Muuten edessä olisi mökin etsiminen. Sade onneksi loppui pian ja ilmat paranivat. Matkaa jatkettiin kohti Norjaa ja Gäddedestä käännyttiin kohti pohjoista pienelle asfaltti tielle. Päätettiin hakea hieman extremeä ja ylittää raja mahdollisimman pientä tietä pitkin. Ensin ajeltiin kymmenisen kilometriä kohti Åsarnaa ja sitten soratielle ja suunnaksi Norjan rajalla oleva Æstnes. Tie oli yllättävän hyvä sorapintaiseksi ja välillä oli muutama talo tai oikeastaan kyliähän ne tais olla. No kuitenkin.
logo
Ketjujen rasvausta Ruotsalaisella soratiellä lähellä Norjan rajaa

Yhtäkkiä oltiinkin Norjassa ja tie muuttui jälleen asfalttipintaiseksi. Nyt tavoitteena oli Mariafjellet, jossa pääsisimme tielle nro. 764 ja edelleen E6. Tie rajalta oli äärimmäisen kapea ränni, korkeintaan kolme metriä leveä ja mutkainen kuin mikä. Hieman jo pelotti ajaa edellä kun paljoa ei tulevasta nähnyt. Onneksi yhtään autoa ei tällä parinkymmenen kilometrin unelmapätkällä tullut ja mutkaan sai taittaa ihan urakalla. Jossain vaiheessa päästiin eurooppatielle ja suunnaksi otettiin Trondheim.
logo
Tauko Grongissa, bensaa ja jäätelöä, kiitos

Välillä tavattiin eräs norjalainen motoristi ja lontoon murteella keskusteltiin hyvistä teistä ja Norjan maisemista. Kaveri oli kiertänyt melkoisen kauan niitä seutuja ja antoi hyviä suosituksia. Itse hän oli matkalla Berliiniin ja kertoipa ajaneensa jopa Kuivaniemen ohitse joskus aikoinaan, tietämättään tietenkin.
Kohti Trondheimia mennessä maisemat alkoivat paranemaan entisestään ja fiilis oli aika makee. Ilta alkoi olemaan jo pitkällä kun saavuttiin Trondheimin tienoille ja pääteltiin ajella kaupungin ohitse ja etsiä leiripaikka. Teltatkin saatiin kuiviksi ennen nukkumaan menoa ja ilmat suosivat edelleen.
logo
Norjan kuuluisia lohijokia - Gaulajoki

Lauantai 12.8.2006
Aamulla lähdettiin jälleen matkaan ja etsittiin itsemme takaisin E6, sillä leiriydyimme jossain pienemmän tien lähistöllä. Tänään pitäisi päästä jo kunnon serpentiiniteille ja Geirangerille. Aluksi mentiin edelleen E6:sta etelään kunnes Dombåsissa siirryttiin E136 ja kohti länttä. Nyt alkoi todella tapahtumaan muutoksia, maisemat vain paranivat ja hymy oli herkässä. Vaikka oltiin eurooppatiellä, niin mutkaa riitti oikeen mukavasti. Ei käy kateeksi rekkakuskeja, varsinkaan talvella. Sen verran oli pahoja paikkoja matkan varrella.

logo
Jylhää maisemaa...

urinko paistoi ja tie oli nautinnollinen ajaa. Åndalsnesissä käytiin tankkaamassa ja sitten palattiin hiukan takaisin eurooppatietä tulosuuntaan. Nyt käännyttiin tielle nro. 63 ja edessä odotti kuuluisa Trollstigen. Tie alkoi nousta pikkuhiljaa ylöspäin ja lopulta odotti kunnon serpentiinipätkä. Tie kiemurteli vuoren rinnettä ylöspäin ja fiilikset olivat mahtavat. Liikennettä oli jonkinverran, mutta kawojen voimavarat riittivät hyvin karistamaan muun liikenteen jaloistaan. Oli aika makeeta vetää ohi asuntokopperoista kunnon ylämäessä, kuitenkin ihan suoralla osuudella, tietysti ;-) Toivottavasti eivät kovin säikähtäneet voiman ääntä J  
logo
Vesiputous Trollstigenillä
logo
On se vaan kiemuraista toi tie...

Ylhäällä Trollstigenillä olikin sitten oikea turistirysä. Oli vaikka ja mitä kojua ja kauppiasta. Vähänaikaan katseltiin menoa siinä ja kuvailtiin maisemia kunnes alkoi yhtäkkiä satamaan. Ei se onneksi kovin rankka tai pitkäkestoinen kuuro ollut, mutta puolisen tuntia ehkä. No matka jatkui pienessä sateessa ja kun se yhtäkkiä sitten loppui, pysähdyttiin hieman evästelemään. Ohi ajoi pian kolme muskelipyörää ja viimeinen aloitti kauhean tyyttäyksen kavereilleen, kun huomasi meidän pyörät taukopaikalla. Pian norjanpojat hurauttivatkin takaisin ja ihmettelivät hiukan aikaa pyöriämme ja matkavarustuksen määrää. Niillä kun ei tainnut olla kuin visa-kortit mukana. Muutama sana siinä vaihdettiin taas ja kertoivat olevan matkalla Geirangerille nukkumaan raskaan päivän jälkeen. Okei, hyvää matkaa, me tullaan perästä kans!
logo
Vuorilta tulevia virtoja on paljon ja ne ovat todella kauniita ja puhdasvetisiä

Vihdoin saavuttiin Geirangervuonolle ja oli se vaan hieno kokemus. Valokuvat eivät kerro mitään siitä miltä se oikeesti näytti. Aivan fantastista. Jossain kaukana alhaalla vuonossa lensi helikoptereita ja vesitasoja nousi ja laski useampia. Isompia laivoja ei tällä kertaa ollut ankkurissa, mutta kuulemma rikkaat käyvät Atlantilta hienoilla aluksilla kääntymässä Geiranger-vuonon pohjukassa. Siinä kun ihailimme vuonon kauneutta korkealla serpentiinitiellä, tapasimme ensimmäisen suomalaisen motoristin matkalla. Kaveri oli ollut reissussa jo kaksi viikkoa ja kiertänyt koko etelärannikon. Siinä vaihdettiin kuulumisia jonkin aikaa ja sitten toivotettiin hyvät matkat. Vajaan tunnin päästä tavattiin kaksi suomalaista motoristia lisää, kun olimme jo siirtyneet alhaalla olevan kylän kautta eteläiselle serpentiinitielle. Nämä kaverukset olivat liikkeellä kahdella FJR:llä ja Norja oli vasta alkusoittoa heidän reissuun. Olivat menossa vielä Eurooppaan ja ehkä Baltian kautta joskus kotiin. Hmm... millonhan sitä olisi itsellä aikaa oikeen kunnon reissuun. Pariviikkoa vähintään, mutta kuukausi - pari ei sekään kuulostaisi ollenkaan huonolta. Ehkä sitten joskus isona poikana ;)
logo
Kirjoittaja itse eteläisellä serpentiininousulla, taustalla Geirangerin kylä.

Ilta alkoi olla myöhäinen, mutta päätettiin vielä käydä katsomassa maisemat Dalsnibban päältä. Paikka on vuoren huippu 1500 metrin korkeudessa, jossa huipun laki on tasattu pieneltä alueelta. Harmi vaan, että oltiin niin myöhään liikkeellä, niin ei saanut maksaa tietullia ylös. J Se tie sinne huipulle olikin sitten melkoinen. Tien pinta oli soraa ja kaiteista ei ollut tietoakaan. Serpentiiniä oli varmaan yli viisi kilometriä, ennen kuin oltiin ylhäällä. Ja sitten ylhäällä, nyt sitten oltiin korkeella. Ilma oli jo viileetä, mutta se ei paljoa haitannu niissä maisemissa.
logo
Dalsnibban päällä, 1500 metriä ja taustalla näkyy Geirangerin vuono logo
Kawat korkeenpaikan leirillä

Ilta alkoi hämärtämään ja päätettiin leiriytyä kunhan päästään vähän alaspäin. Ylhäällä oli jo oikeesti kylmä! Päivän aikana nähtiin niin hienoja maisemia ja ajettiin parhaita teitä, mitä koskaan. Kilometrejä kertyi 380 päivän aikana ja se oli varsin sopivasti. Nyt olikin hyvä mennä nukkumaan taas, jotta seuraavana aamuna jaksaa taas tienpäälle.
logo
Leiri tunturiylängöllä ja ehdottomasti kylmin yö

Sunnuntai 13.8.2006
amulla hyvät ilmat vain jatkuivat ja nyt lähdettiin tietä nro. 15 kohti Grotlia, josta käännyttiin vanhan vanhalle museotielle nro. 258. Tämä olikin aika mielenkiintoinen pätkä. Tie oli hyvin kapea, sorapäällysteinen ja kulki korkealla tuntureiden välissä. Maisemat olivat erittäin karuja, mutta silti erittäin suositeltava reittivaihtoehto, mikäli ei halua ajaa tunneleissa mentäessä tietä nro. 15 Stryniä kohden. logo
Kivikaiteet ja kaikki
logo
Aurakeppi mallia norjalainen, 4 m J

Museotien loppuosa olikin asfaltoitu ja tie laskeutui serpentiininä alas laaksoon. Maisemat olivat jälleen kuin postikortista, siis aivan upeat. Valitettavasti aika ei tällä kertaa riittänyt enempää etenemiseen kohti länttä ja siirryimme alhaalla olevalle tie nro. 15 ja syöksyimme tunneliin ja jälleen kohti Grotlia. Eli tehtiin pieni ympyrä. Mukava olisi ollut jatkaa kohti länttä, mutta seuraavana kesänä sitten. logo
Kyllä kelpaa Lassen kattella...
logo
...näitä maisemia

Matka jatkui nyt kohti Ruotsia. Tarkoituksena oli päästä päivän aikana rajalle, ehkä hieman ylikin. Aluksi ajeltiin tietä nro. 15 ohi Lomin kylän. Siellä näytti olevan moottoripyöräilijöitä melko paljonkin. Eipä ihme, sillä tässä kohden erkani tie nro. 55, joka on kuuluisa hienoista maisemista. Aluksi meidänkin oli tarkoitus mennä tätä tietä, mutta nyt aika ei vaan riittänyt. Siispä jatkoimme vielä tietä nro 15 itään n. 25km ja sitten käännyttiin tielle nro. 51. Päätettiin hieman oikaista, jotta päästää eurooppatielle joskus. Taas mentiin parikymmentä kilometriä ja käännyttiin tielle nro. 257. Tämäkin tie oli miellyttävä ajaa ja tie kulki tasaisen varmasti alhaalla odottavaa laaksoa kohden. Välillä pysähdyttiin BjØlstal nimisessä kylässä ja tankattiin superkallista bensaa. L Lopulta päästiin E6 ja liikennettä oli kauheasti. Oli todella tuskastuttavaa ajaa kohti Osloa, mutta onneksi vain 40 km. Nyt päästiin taas asiaan, kun lähdettiin nousemaan tietä nro. 27 tunturiylängölle. Siellä täällä karua ylänköä näytti olevan Norjalaisten kesämökkejä ja muutenkin toimintaa oli paljon. Jokin eräkeskus sielläkin oli ja ihmisiä kauheasti. Varmaan kävivät vaeltelemassa tai jotain. No me jatkettiin matkaa ja jossain vaiheessa käännyttiin tielle nro. 219 kohti Atnaa. Edelliset tiet eivät olleet kovin hyviä pinnoiltaan, varsinkaan viimeisin, mutta kyllä niilläkin ajoi. Atnasta ajeltiin 3 tietä pohjoista kohden n 15 km ja sitten pientä soratietä noin 700 metriä korkean vaaran yli tielle nro. 30, jota vaihteeksi etelään. Ainoa tarkoitus tällä mutkalla oli kartassa näkynyt maisemallisesti hieno paikka ja niin todella olikin. Kun lähdettiin laskeutumaan alas Bergsetin kylään, oli taas yksi superhieno paikka, josta näkyi alhaalla laaksossa uinuva norjalaiskylä ja sitä ympäröivä maaseutu. Nyt siis oltiin alhaalla laaksossa ja ajeltiin tietä nro. 30 etelään, kunnes käännyttiin tielle nro. 217, edelleen 26 ja 218, ja vihdoin oltiin rajalla. Päivän aikana ajeltiin yhteensä 492 km ja pysähdeltiin aika paljon.
logo
Norjalainen leiriintymisalue, hieno kuin mikä !

Maanantai 14.8.2006
Aamulla herättiin sateen ropinaa, tietysti kun illalla tultiin Ruotsin puolelle, niin pitihän se arvata. No onneksi raivokkain sade oli ollut aikaisemmin aamulla, itse en kuitenkaan ollut herännyt, mutta Lasse niin mainitsi. Korvatulpat ovat mainiot niin ajaessa, kuin nukkuessakin. Sen verran kuitenkin satoi, että teltat ja muut roinat kastuivat leiriä purkaessa ihan kokonaan. Matkaa kotiin oli vielä 1200 km… Tällainen kotimatka tästä sitten tuli. Kaikki olikin mennyt oikeen hyvin, tähän asti.
Matkaan siis ja kohti Moraa tietä nro. 70 pitkin. Välillä hieman eksyttiin, kun ulkomuistista yritin suunnistaa. :-/ Tuloksena oli paluu Norjan rajalle jonnekin leirikeskukseen, mutta toisaalta tie oli upea mutkapätkä ja hyvä ajaa. Suurta vahinkoa ei siis tapahtunut, mitä nyt kallista aikaa paloi hukkaan ja vettä satoi. Loppujen lopuksi päästiin Särnän kylään, josta käännyttiin kohti Svegiä. Tämä pätkä kulki läpi asumattoman kairan. Tie oli yllättävän hyvä ja leveä, mutkia ei kauheasti ollut. Tien pinta oli erittäin karheaa ja kun tauolla tutkittiin sitä, niin olipa se tehty melkoisen karkeesta kiviaineksesta. Svegistä lähdettiin tie nro. 45 kohti Östersundia ja Ytterhogdalissa käännyttiin tielle nro. 314 ja myöhemmin tielle nro. 315. Aikanaan päästiin tielle nro. 83 ja lähdettiin kohti Ångeä. Täällä syötiin oikeen makoisat pitsat ja sade alkoi lakkaamaan. Matkaa oli kertynyt jo yli 600 km tälle päivälle.
logo
Ööö, niinku missä ollaan oikeen??? Tie loppui sitten jonnekin eräkeskukseen.
Perk... Eikun takaisin 40 km sateessa ja lujaa !

Ångeästä ajettiin suorinta reittiä rannikolle ja Sundsvalliin, josta nokka kohti pohjoista E4 pitkin. Nyt vain ajettiin ja ajettiin. Tie oli leveää ja monin paikoin oli mukava 110 km/h nopeusrajoitus. Alussa oli kylläkin hieman tietöitä, jotka hidastivat, mutta pohjoisempana liikenne harveni ja oli hyvä ajaa. Välissä tankattiin ja kokeiltiinpa yön pimeinä hetkinä kawan polttoainemittarin paikkansapitävyyttä. Bensa vaan loppui Lasselta 2 km ennen huoltoasemaa, mutta tämä kokeilu oli ihan tarkoituksellista, tietysti!!! J  Mukana oli nimittäin varabensa-astia ja sen turvin olisi hyvin voinut ajella 60-80 km normaalilla nopeudella. No nyt sitten tietää tarkasti kuinka pitkään voi kawan varatankilla ajaa, ihan käytännössä.
Tosiaan ilta vaihtui jossain vaiheessa yöksi ja oli todella pimeää. Onneksi Ruotsin puolella on hyvät hirviaidat ja kawassa aivan erinomaiset valot. Niiden turvin uskallettiin taitaa matkaa, mutta sievästi kyllä ajeltiin. Asiaan ehkä vaikutti se tosiasia, että Lassella oli kypärässä vain tumma visiiri ja siitähän ei hyvin nähnyt pimeellä. Mutta loppujen lopuksi joskus kahden kolmen välillä yöllä vihdoin ylitettiin valtakunnanraja ja oli aika makee fiilis. Tornion moottoritieosuus tultiin extravarovaisesti, koska siellä liikkuu paljon hirviä ja haluttiin päästä ehyenä kotiin asti. Matka kun oli mennyt niin mukavasti, niin oli turha ottaa mitään riskiä loppuun. No kai siinä yöajelussa jo oli riskiä tarpeeksi, mutta kun ei enää kiinnostanut jäädä Ruotsalaisten vieraiksi yhdeksi yöksi. Lapintuulessa pysähdyttiin vielä aamukahville ja neljän maissa olin kotona, Lasse ehkä puolituntia myöhemmin Oijärvellä. Reissu oli ohi ja tyytyväisenä nukkumaan. Kamojen purku sai jäädä suosiolla aamuun. Matkaa kertyi noin 3500 km kaikkiaan, ihan kunnioitettava määrä, eikö totta ;-)
logo
Kotimatkalla Ruotsissa ja vettä sataa. Onneksi ruottalaiset ovat älynneet tehdä loistavia katoksia pöytiin!
logo
Ei olla bussia oottamassa vaan teetä keittämässä tuolla kopissa. Kylmä alko olemaan ja kun ei sitä hiton levähdyspaikkaa meinannu tulla niin... JJJ

Yhteenvetona voi sanoa, että oli aivan ylihieno reissu. Kelit suosivat mukavasti, vaikka pieniä kuuroja tulikin muutama ja viimeisenä päivänä satoi oikein kunnolla. Kuitenkin Norjassa ilmat olivat mitä parhaat ja kauniista luonnosta ja maisemista pystyi nauttimaan todella hyvin. Monen norjanmatkaajan reissun on pilannut ainainen vesisade, joka tekee ajamisesta ärsyttävää, puhumattakaan siitä, että voisi ihailla maisemia. Meillä oli jälleen hyvä tuuri kelien suhteen, niin kuin on ollut edellisinä vuosinakin.  Kuinkahan kauan hyvä tuuri jatkuu, sen tiedämme joskus. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Norjaan on päästävä uudelleen ja varsinkin Etelä-Norja lumosi maisemillaan. Aikaa vain täytyy varata hyvin ja taaloja riittävästi.
Kesää 2007 odotellessa…  
J.Paaso & L.Höyhtyä

sivun yläosaan->