Matkakertomus moottoripyöräreissusta Norjaan
10.8.2004
Yes! Koko kevään suunniteltu reissu oli vihdoin alkamassa, töistä oli järjestynyt kokonaista 8 päivää vapaata ja kelikin oli kohdallaan. No, ei kuin matkaan ja Kemistä kohti Torniota jossa tankattiin kuskien välttämättömät tarveaineet. Ensimmäisen päivän suunnitelma oli että ajettaisiin niin kauan kunnes alkaisi maistua puulta. Puoli neljän maissa päästiin sitten liikkeelle Torniosta ja kohti Bodenia jossa ensimmäinen stoppi ja tankkaus. Herra R:n Sevenfifty lähti tankkauksen jälkeen hyvin huonosti käyntiin ja kävi jo mielessä että näin pitkällekö sitä sitten päästiin. Siinä sitä sitten ihmeteltiin ja mietittiin että mikä sitä riivaa jolloin samalla näkyi viereisen pankin lämpömittarista lukemat +25, ja tultiin siihen tulokseen että pyörä kärsi pienimuotoisesta lämpöhalvauksesta. Herra R meinasi että jostain pitäisi saada varatulpat mukaan joten ei kun etsimään. Eihän niitä tietenkään mistään tavallisilta huoltoasemilta löytynyt joten kaikki lähistöllä olleet huoltoasemat koluttuamme päätimme jatkaa matkaa eteenpäin.
logo
LÄHTÖTUNNELMIA
Joten siis keula kohti Arvidsjauria ja siitä edelleen Sorselea jossa tankattiin ja pidettiin pieni ruokatauko ostamalla vuoden paikalliselta yrittäjältä valtavan kokoinen patonki hintaan 3€. Ajamisesta sen verran että tähän mennessä tie oli suurimmaksi osaksi pelkkää suoraa eikä liikennettä ollut juuri ollenkaan. Saattoi mennä 30 kilometriä ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Pohjois-ruotsi ei taida olla niitä tiheimmin asuttuja seutuja ja kylien ulkopuolella ei juuri taloja näy.
Seuraava etappi oli Vilhelmina, jossa tankattiin kun karttaa katsellessa alkoi tulla jo huoli bensa-asemista kiitos Shadowin melko olemattoman toimintasäteen vuoksi joten otimmekin siitä eteenpäin tavaksi tankata jos oli mittariin oli tullut yli 150 kilsaa ja bensa-asema sattui kohdalle.
logo
TANKKAUSTA VILHELMIINASSA
520 kilometriä takana ja pimeäkin alkoi jo tulla, mutta vielä tuntui kuskeissa riittävän virtaa joten takaisin baanalle kohti Östersundia ja vielä vähän ohikin ja sitten alkoi tuntua siltä että riittää tältä päivältä ja yöltä. Katseltiin sopivaa leiriytymispaikkaa ja sitten semmoinen löytyi jonkin hiekkatien varresta. Teltta pystyyn ja unta kuulaan jota ei kyllä 750 kilometrin jälkeen tarvinnut houkutella. Kellokin oli vasta neljä.
11.8.2004
Aamu tulikin yllättävän äkkiä mutta koska lomalla oltiin aikaa ei riittänyt hukattavaksi. Yhdentoista aikaan leiri olikin jo kasattu pyörien päälle ja matka saattoi jatkua, tosin tässä tapauksessa taaksepäin muutaman kilometrin koska olimme yöllä nähneet jonkun tienvarsipaikan joka mainosti aamupalaa.
logo
Aamupala oli mitä oli eikä ollut kovin halpakaan mutta pääasia että jotakin sai syötyä ja kahvit (rapavedet) juotua. Seuraava etappi Åre ja tankkaushommia ja yleistä pällistelyä kun maisematkin alkoivat näyttää jo joltain. Kävimme myös paikallisessa Systembolagetissa asioimassa, jossa myyjä-setä huomattuaan että olemme suomalaisia luetteli kaikki neljä osaamaansa sanaa ”Kissa, Koira Yksi, Kaksi”. Ei hullummin.
logo
ÅRE
Pysähdyspaikalla, josta yllä oleva kuva on otettu, löytyi informaatiota paikallisista nähtävyyksistä ja päätimme sitten lähteä katsastamaan suureksi mainostettua putousta joka osoittautuikin sellaiseksi. Ei ollut turha mutka matkassa ja putouksen vesisumu viilensi mukavasti koska lämpötila alkoi olla taas hellelukemissa.
logo
Putouksilta matka jatkui kohti Norjan rajaa ja sen yli päästyämme etsimme ensimmäisen Turistbyrån ja hankimme kaiken maailman opaskarttoja sun muita esitteitä. Matka toimiston äijä hauskuutti meitä taas suomenkielen osaamisellaan ”Ei saa peittää” johon vastauksena tuli terävästi meidän suunnaltamme ”Må ikke tildekkes” Kellä muulla on ollut joskus sähköpatteri vessassa eikä mitään luettavaa? Ajeltiin eteenpäin ja nälkäkin alkoi hiukoa joten taukopaikalle pienen pistotien päähän ja kokkailemaan hernekeittoa ja nöttköttiä. Tauon jälkeen lähdimme eteenpäin ja tie lähti laskeutumaan mahtavissa maisemissa kohti Trondheimia.
logo
TAUKOILUA
Flornesissä pidimme tankkaustauon ja yritimme löytää pankkiautomaatin mutta ei näkynyt joten jatkoimme matkaa Trondheimiin josta sellainen löytyikin pienen kaupunkiajelun seurauksena. Poliisisedätkin ajelivat leuhkan näköisinä Chevrolet Suburbanilla menemään.(Öljyvaltio vai ei?) Oli muuten ainoa kerta kun näkyi poliiseja koko reissun aikana. Helle oli suorastaan helvetillinen ja päätimme jatkaa matkaa eteenpäin ennen kuin kuihtuisimme elävältä. Iltapäivä lehdet hehkuttivat lööpeissään että on lämpimin elokuu kymmeneen vuoteen.
logo
MATKALLA HITRALLE
Seuraava määränpää oli Hitran saari, sinne kun kuulemma meni merenalainen tunneli joten pitihän semmoista ihmettä päästä katsomaan. Kieltämättä tunneli oli aika mielenkiintoinen kokemus, alamäkeen nopeus oli vapaalla 110 km/h ja ylämäkeen saman verran, ainakaan herra T:n pyörän 45 kaakkia eivät sitä lujempaa suostuneet kuljettamaan. Tunneli maksoi muistaakseni noin 70 kruunua, ei siis mitään ilmaista. Tunnelin jälkeen tie kulki matalien kallioiden välissä ja välillä peurat koittivat tehdä itsemurhia hyppimällä eteen mutta onneksi yksikään ei osunut. Saavuimme Forsnesiin josta pääsisimme takaisin mantereelle, mutta lautta oli lähtenyt noin tuntia aikaisemmin. Hetken mietittyämme seuraavaa siirtoa päätimme etsiä saarelta leiripaikan joka olikin aika mielenkiintoinen tehtävä. Tie oli nimittäin rakennettu penkan päälle ja sivuteitäkin oli heikonlaisesti joten tien sivuun pääseminen teetätti maansiirtotöitä. Potkimme kiviä ja soraa tien laitaan penkaksi että saimme pyörät ajettua kallioiden päälle tien sivuun. Kokkailua ja päivän tapahtumien kertausta ja nukkumaan 2 aikaan paikallista aikaa. Kilometrejä tälle päivälle noin 450.
logo
logo
LEIRIPAIKKA HITRALLA x2
12.8.2004
Aamu valkeni aurinkoisena ja suunnistimme takaisin Forsnesiin odottelemaan lauttaa. Lautalla syötiin kalliita sämpylöitä ja kallista rapavettä aamupalaksi. Ensikerralla omat kahvit mukaan! Lautalla tulimme Aukaniin ja siitä ajelimme Tømmervågiin josta toisella lautalla Omsaan. Aukanin lauttasatamasta lähtiessämme herra R:n sevenfifty päätti lopettaa kulkemisen kokonaan. Ei kun tiensivuun tutkimaan… Bensahanalle menevä alipaineletku oli jostakin syystä irronnut ja bensatulo loppui siihen paikkaan. Helpotus oli suuri kun vika löytyi. Sieltä jatkoimme Kristiansundiin jossa seuraavan lautan lähtöpaikan löytäminen osoittautui ihmeen hankalaksi mutta löytyi se sitten loppujen lopuksi. Lautta saapui Bremsnesiin josta suunnistimme kohti Atlantintietä.
logo
LAUTAN ODOTTELUA FORSNESISSÄ
logo
Kristiansund
Atlantintie oli ihan mielenkiintoinen nähtävyys mutta ei nyt kuitenkaan mitään maailmaa kaatavan hieno. Kiva tie ajaa, ainakin hyvällä kelillä mutta syysmyrskyn puhaltaessa Atlantilta saattaa olla hieman vaikeampaa. Täältä matka jatkui kohti Årøyta josta jälleen merenalainen tunneli Turhusin kautta Sølsnesin josta jälleen lautalla Åfarnesiin. Sieltä matka jatkui kohti Åndalsnesia missä tankkaustauko ja kaupassa käynti paikallisessa Supersparissa. (Six-päkki n.10 egeä).
logo
ATLANTINTIE
logo
Maisemia Åndalsnesistä
Åndalsnesistä lähdimme kohti Trollstigeniä, siellä pitäisi olla mutkaa ja mäkeä oikein kunnolla. Sitähän tänne on tultu hakemaan. Hieman miellyttävämpiä teitä kuin E4 Kemi-Oulu. Olipa juuri niin hyvin käynyt että Trollstigsveien oli päällystetty ihan hiljan melkein kokonaan niin voi kyllä kehua että oli mahtava kurvailla uudella asfaltilla 180 asteen kurveja.
logo
Nousemassa Trollstigsveienille
logo
TÄSTÄ SE LÄHTEE (etsi kuvasta linja-auto)
logo
logo
Ei siellä välillä olisi vissiin saanut pysähtyä. Huom. kaiteet. Huipulla oli sitten jos jonkinmoista krääsän myyjää, trollirojua oli vaikka minkä näköistä, Saksalaiset tuntuivat tykkäävän niistä. Sieltä tie lähti laskemaan kohti Sylteä, oli aika mahtavaa banaa päästellä pitkiä kaarteita ja alamäkeä, vapaalla taisi mennä aika pitkät pätkät. Taas vaihteeksi lauttamatka Syltestä Eisdaliin josta lähdettiin nousemaan kohti Geirangeria. Kohta oltiinkin taas tulossa alaspäin kun saavuimme Geirangervuonon pohjukkaan. Ajeltiin hissukseen kylän läpi ja kateltiin turistihelvettiä hetki ja mietittiin jo yösijaa mutta ei vielä tuntunut siltä joten ei muuta kuin kiikkumaan ylös kohti Dalsnibbaa. Tämä nousu oli ehkä kaikkein hauskin ajettava. Jos mutka olisi mennyt pitkäksi niin jonkun olohuone olisi saattanut tuhoutua. Kuvasta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen tiestä. Loppupätkä Djupvasshytalta näköalatasanteelle oli maksullinen hiekkatie mutta koska olimme niin myöhään liikkeellä, ei portilla ollut ketään joka olisi maksua perinyt. Tulipa tämäkin nähtyä ja lähdimme laskeutumaan alaspäin huipulta. Laskeutuminen oli melko huimaa touhua, isoa sepeliä eikä kaiteita. Tulimme Rv15:lle ja lähdimme Årdalenin suuntaan etsimään yöpaikkaa ja leirintäalue tulikin vastaan piakkoin. Ei ketään vastaanotossa, maksu suoritettaisiin vasta aamulla. Tänään kilometrejä noin 340.
logo
Näkymä Dalsnibalta
logo
1500m merenpinnasta ja kylmä.
13.8.2004
Herättiin aamulla aikaisin, kamat nippuun ja pähkäilemään että mihin suuntaan lähdetään. Päätimmekin lähteä sinne mistä tulimmekin kohti Strynin kesälaskettelukeskusta. Käytiin aamukahvilla Videseter hotellilla, kallista ja pahaa, ei voi mitään. Eteenpäin siis, ohi kesälaskettelukeskuksen ja hiekkatietä pitkin kohti tietä R15 ja Lomia. Tällä välillä oli jonkin sortin uimala isossa koskessa joten päätimme käydä vähän virkistäytymässä siellä kun kelikin oli kohdallaan kuten kuvasta näkyy. Lomissa tankkaus ja suunta maisematielle 55. Tie vei mukavasti ylöspäin mutta serpentiiniä ei juuri ollut. Korkein kohta oli 1430 metriä merenpinnasta.
logo
UIMALA
logo
KELPAA AJELLA
Eteenpäin vaan ja Skagasstölenista käännyimme maksulliselle maisematielle jolta näkyisivät Norjan korkeimmat vuorenhuiput. Näkyiväthän mutta ehkäpä mieleenpainuvampi osuus oli tien loppupätkä ennen Øvre Årdalia. Betonimuurilla reunustettua kapeaa ränniä joka laskeutui miljoonan mutkan kautta alas vuononrantaan jossa lämpömittari näytti +28. Kyllä tarkenee. Matka jatkui vuonon vartta pitkin kohti Aspevikiä ja Haugea. Haugessa tuumailimme että ajetaanko vuoren yli vai ali. Alta Lærdalin tunnelin (24,3km) kautta mennessä aika olisi mennyt noin puoli tuntia. Valitsimme kuitenkin ylimenon koska kotonakin saa ajaa suoraa tietä ja vieläpä raittiissa ilmassa. Aikaa tosin kului 3x alituksen aika mutta hauskaa oli senkin edestä, tie oli suhteellisen hyväkuntoinen ja vauhti karkasi välillä aika kovaksi. Ensin mutkatietä ylös ja sitten alas Aurlandsvangeniin. Kävimme kaupassa ja koska leirintäalueella oli tarjota meille edullinen mökki niin päätimme ottaa sen. Kilsoja tuli noin 280.
14.8.2004
Herääminen meni aika myöhään, ja koko leirintäalueella ei ollut enää ketään muita kuin me. Mitäpä siitä. Romut kasaan ja menoksi kohti Flåmia. Siellä kävimme katsomassa Flåmsbanan lähtöasemaa mutta lipun hinta junareissulle oli hieman liian suolainen joten päätimme jättää sen väliin. Porukkaa oli kyllä aivan älyttömästi, taitaa olla aika suosittu turistirysä. Seuraava etappi Vinje josta käännyimme kohti pohjoista ja Vangsnesiä josta lautalla yli Dragsvikiin. Taas mentiin mäkeä ylös, ihan perus serpentiiniä kohti Sandea josta käännyimme etelään ja kohti Lavikia josta lautalla Yt Oppdaleniin. Aika perusteitä, ei mitään ihmeellistä. Lauttailu alkoi riittää joten käännyimme ennen Romarheimiä Mo:n suuntaan. Tie oli aika huonokuntoinen ja kapea mutta silti ihan mieluinen ajettava valottomine tunneleineen. Jatkoimme R569:ää kohti etelää josta edelleen kohti itää ja Vossin kaupunkia. Äkkiä leirintäalueelle telttapaikkaa varaamaan, alue oli ammuttu täyteen. Kyllä sieltä sitten pikkuinen maapläntti löytyikin. Kilsoja 360.
logo
Näkymiä R569:ltä
15.8.2004
Lähtö meni taas pitempään kuin oli odotettu mutta liikkeelle päästiin ja päätettiin lähteä kohti etelää, vaihtoehtona olisi ollut Bergen mutta aika alkoi muodostua ratkaisevaksi tekijäksi joten käänsimme keulat suurin piirtein jo kotia kohti. Koukkasimme kuitenkin vielä mutkan Oddan kautta ja mutustelimme tien varrella myynnissä olleita luumuja. Oikeastaan turha lenkki mutta tulipa tehtyä, bensa oli kuitenkin halvinta koko reissulla siellä. Seuraavana meitä odottikin Hordalandin tunturiylängön ylitys. Nousu tuntui kestävän ikuisuuden vaikka ajoimme reipasta vauhtia. Joku pariskunta, en muista minkä maalainen, sahasi samaa tietä ylöspäin 350 Mz:llä. Ei millään pahalla mutta siinä vaiheessa tuntui että heidän pyörävalintansa ei ollut oikein osunut kohdalleen. Sininen savupilvi oli kooltaan sitä luokkaa että taisi olla kaikki pelissä. Mäki loppui kuitenkin aikanaan ja tunturiylängöllä oli mukava päästellä kun ei ollut pelkoa elikoista koska alue oli käytännöllisesti katsoen puuton joten näkyvyys oli erinomainen vähän kovempivauhtiseen etenemiseen. Keli alkoi pikkuhiljaa kylmenemään ja kun lähestyimme Leiraa tuli taivaalta jo muutama tippa vettä. Loppumatka Lillehammeriin sujui kuitenkin kuivissa merkeissä. Leirintäalueelle ja yksi telttapaikka, kiitos. Kilometrejä noin 450.
logo
NOUSUA TUNTURIYLÄNGOLLE
16.8.2004
Heräiltiin puolen päivän jälkeen kun uni tuntui maistuvan, ilmeisesti lomaväsymys alkoi jo vaivata. Lähdimme kuitenkin katselemaan Lillehammerin olympiapuistoa ja kävimme myös mäkihyppytornissa ihmettelemässä. Kotiinpäin piti kuitenkin jo lähteä ja paikallislehdestä katselimme tulevaa säätä kotimatkalle. Ei näyttänyt oikein hyvältä. Vesisadetta ja kylmää keliä. Ei kun menoksi ja toiveissa oli että kerkeäisimme sateen alta karkuun. Mutta ei. Ringebusta lähtiessämme teippasimme jätesäkit niskaan ja lähdimme ylittämään vuoria. Emme päässeet varmaan kuin 50 kilometriä ja taivas repesi oikein kunnolla. Alvdalissa pysähdyimme tankkaamaan ja syömään tuhoten viimeiset kruunut. Huoltoaseman pihaan ajoi joku äijä uudella Goldwind-trikellä, tankkasi ja lähtiessään tokaisi että ”Weather is not a problem” ja väänsi lämpöjä isommalle ja lähti menemään. Tässä vaiheessa olisikin ollut jo lämmityslaitteelle käyttöä, jätesäkkipatentit eivät oikein riittäneet.
Matka jatkui siis kosteissa merkeissä kohti Ruotsia. Rajan yli kaatosateessa ja säkkipimeässä, mieliala alkoi olla jo melko matalalla mutta aikataulu oli tiukka joten oli jatkettava eteenpäin. Eräällä tankkaustauolla jossain Ruotsin korvessa oli pakko kaivaa retkikeitin sivulaukusta ja mennä puhelinkoppiin lämmittelemään. Ei auttanut, eteenpäin oli mentävä. Aamulla 4 aikaan olimme Sundsvallissa jossa suunnistimme jätesäkkiunivormuissamme ensimmäiselle 24h huoltoasemalle ostamaan kahvia ja jotain syötävää. Myyjä katseli vähän kummissaan mutta suostui kuitenkin myymään meille. Niin, nukkuakin pitäisi vielä yksi yö joten suunnistimme hieman takaisinpäin ja jonkun autiotalon muhkuraiselle pihalle johon pystytimme märän teltan ja menimme nukkumaan märkään makuupussiin märissä kalsareissa. Mahtavaa. Kilsoja noin 640.
logo
Lillehammerissa.
17.8.2004
11 maissa ylös ja romut nippuun ja takaisin huoltoasemalle syömään ja tienpäälle kohti Kemiä. Ei satanut mutta ei kyllä ollut lämminkään. Ajaminen oli pelkkä paahtamista ja ajohalut alkoivat olla tässä vaiheessa reissua aika vähänä, mutta kotiin piti päästä tänään, sillä seuraavana aamuna oli töihin. Eipä juuri kerrottavaa viimeiseltä ajopäivältä, aika tylsä tie kaikkien Norjan serpentiinien jälkeen. Tankkaus Luulajassa ja viimeinen 150 kilometrin pikataival kotiin, ei juuri enää huvittanut juuri löysäillä kuin ehkä hieman Tornion tullin kohdalla. Kotona 10 aikaan ja aamulla kuudeksi töihin. Kameroista loppui virta jo Lillehammerissa joten parilta viimeiseltä päivältä ei ole juuri kuvia eikä kaatosateessa niitä juuri huvittanutkaan ottaa. Kilsoja noin 650.
Yhteenveto
Kokonaismittaa reissulle tuli noin 4100 kilometriä ja 8 päivää. Aikaa oli liian vähän, matkaa liian paljon. Kuitenkin reissu oli onnistunut eikä mitään haavereita tai ongelmia kulkuneuvojen kanssa ollut. Rahaa paloi noin 600 euroa/ nuppi kaikkinensa mutta vähemmälläkin olisi selvinnyt jos ruoat olisi jaksanut joka kerta tehdä itse. Bensan osuus oli noin 200 €.

sivun yläosaan->


.